Isänmaallisuudesta

08.03.2019

Hallitus kaatui ja on naistenpäivä, mutta minä istun täällä ja pohdin isänmaallisuutta... Erityisesti mietin näitä "isänmaallisia" jotka on sitä mieltä, että ei Suomen tartte tätä ilmastonmuutosta, ku me ollaan niin pieni kansa, ja ei meidän tartte omia ISIS-alueille lähteneitä kansalaisiamme ottaa vapaaehtoisesti takas ku ei Irak ota niitten kansalaisia pakolla.

Näin naistenpäivänä sopii varmaan muistuttaa, että Suomi oli yksi ensimmäisiä maita maailmassa, jossa naiset saivat äänioikeuden, ja ensimmäinen, jossa nainen valittiin parlamenttiin. Olisiko sillonkin pitänyt vaan istua käsien päällä ja olla ihan, että ei me, kun ei muutkaan?

Että mitä isänmaallisuutta se semmonen on, että nojoo ei me oikeen osata, ehkä joku muu vois eka? Minulle isänmaallisuus on sitä, että haluan oikeasti, että Suomi on paras maa tai jos ei ihan kaikessa onnistuta olemaan niin asiallisissa hommissa ainakin yritetään.

Muut ei viiti tehä hommia kunnolla? "No tehkää te mitä teette tai olkaa tekemättä, me tehdään silti hommat kunnolla. Jos maailma loppuu ilmastokatastrofiin, se ei nyt ainakaan sitten ole meidän syy." Joku suomalainen on tötöillyt ulkomaassa? "No voi helv idiootti, mutta joo, se on meidän, me huolehditaan tää juttu. Sori kaverit, me yritetään ettei toistuis. Yleensä me ollaan näissä radikalisoitumisen ennaltaehkäisyjutuissa aika hyviä. Nyt jotenki lipsahti."

Että voitaisko jatkossa varata "isänmaallisuus" sana semmosille ihmisille jotka haluaa tehdä jotain Suomen eteen, eikä vaan istua vellihousuina edellisten sukupolvien keräämien etuoikeuksien päällä, että hei nää on meidän, me ei jaeta näit kelleen joka ei oo syntynyt täällä.