Mistä uusi Nokia?

03.04.2015

Jotkut kansalaiset kysyvät aina parhaita kysymyksiä, ja tässä taas niistä yksi.

"Eli kysymykseni ehdokkaalle kuuluu: mihin tekoihin olisi ryhdyttava jotta Suomen talousmoottori saataisiin taas kayntiin ja tuottamaan vaurautta josta jaettavaa kakkua syntyisi? Mihin poliittisiin toimiin ryhtyisit eduskunnassa jotta uusien Nokioiden syntyminen olsi mahdollista ja loisi meille uusia hyvapalkkaisia tyopaikkoja ja nainollen verotuloja ja mahdollisuuden yllapitaa hyvinvointiyhteiskuntaa?"

Tämähän se on se niin sanottu tuhannen taalan kysymys. On selvää, että mikään eniten julkisessa keskustelussa ollut seikka ei uutta Nokiaa synnytä. Suomi on tilanteessa, jossa talouden kelkka on menossa päin mäntyä, ja näissä vaaleissa pitkälti valitaan käännetäänkö kelkka takaisin raiteilleen (elvyttämällä ja järkeistämällä) vai hypätäänkö kokonaan pois hyvinvointivaltion kyydistä ja tehdään jotain muuta (leikkaamalla perusturvasta ja -palveluista ja ajamalla ajas nykyjärjestelmää). Ilmastonmuutoksen torjumisen ohella se on kiireisin päätös juuri nyt; jos elvytykseen ei lähdetä aggressiivisesti nyt, voi seuraavissa vaaleissa olla jo liian myöhäistä.

On myös totta, että mikäli elvytykseen lähdetään, on erittäin tarpeen tehdä sitä niin, että se mahdollisimman lyhyellä tähtäimellä maksaa itsensä takaisin. (Rahankäyttö, joka ei maksa itseään takaisin, ei määritelmällisesti ole elvytystä, vaikka tapahtuisikin velaksi.) Suomen talousmoottori käynnistyy yskien jo sillä, että rahaa yleensä liikkuu enemmän: se raha päätyy kauppiaille ja palveluyrittäjille, tuli se mitä kautta tahansa. Mutta todella nopeaan edistykseen päästäisiin sillä kuuluisalla "uudella Nokialla".

Uuden Nokian järjestäminen eduskunnasta käsin on siitä hankalaa, että sellaisten syntymisessä on aina kyse myös tuurista. Oikeiden ihmisten pitää olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan, saada oikeat ideat ja innostua niistä. Ilmiön täytyy lähteä leviämään. Antamalla ihmisille tutkimus- tai kehitysrahaa ja sanomalla, että innovoikaapas nyt, syntyy aika huonolla todennäköisyydellä todellista uutta toimintaa. Nykyisissä rahoitusjärjestelmissä on myös se ongelma, että saadakseen lisää rahaa on pystyttävä osoittamaan innovoineensa tehokkaasti sillä vanhalla - mikä valitettavasti tarkoittaa sitä, että tutkimuksessa ja kehityksessä pelataan turhan paljon varman päälle. Jotta voi seuraavalla hakukierroksella sanoa tehneensä sen mitä lupasi, ei kannata luvata mitään kovin uutta, vaan lähinnä parannella entisiä.

Eduskunnan tehtävä on säätää lakeja. Eduskunta ei voi synnyttää uutta Nokiaa määräämällä, että sellainen on synnyttävä, eikä eduskunta voi määrätä, että innovaatioita on valtakunnassa tehtävä niin-ja-niin-monta vuodessa. Luova työ - jota teknologiankin kehittäminen osaltaan on - ei toimi niin. Eduskunta voi tehdä uuden Nokian eteen kahta asiaa: toisaalta järjestää yhteiskuntaan olosuhteita, jotka suosivat tietynlaista riskinottoa ja luovuutta, ja toisaalta vero- ja tukijärjestelyin kannustaa aloja, joilla jo tapahtuu. Toinen näistä asioista keskittyy yksilöihin, varmistamaan ihmisille tilaisuuden toteuttaa ideoitaan ja haaveitaan. Toinen niistä keskittyy yhteiskuntaan, etsimään aloja, joiden toimintaa halutaan kannustaa.

Kuten vähän aina, otan aina esiin perustulon ja tuloverotuksen. Uuden Nokian luomiseen tarvitaan monissa erilaisissa tilanteissa olevia kansalaisia: perustutkijoita, innovaatioyrittäjiä, uudenlaisten yritysten perustajia, työntekijöitä kasvualoille. Kaikkia näitä yhdistää se, että epävarmuus toimeentulosta ja pakko kilpailla rahoituksesta tappaa luovuuden ja yrittämisenhalun erittäin tehokkaasti. Perustuloon siirtyminen ja verotuksen yksinkertaistaminen palvelisi uuden Nokian synnyttämistä sikäli, että ihmisten ei tarvitsisi käyttää henkisiä resuressejaan sen pohtimiseen, missä muodossa työnsä tekevät. Varmuus perusturvasta olisi aina, eikä siirtymistä eri tulomuodoista toiseen tarvitsisi pohtia siltä kannalta mikä on edullisinta, vaan siltä, mikä sopii tilanteeseen ja mistä tuloja on saatavissa.

Tieteen ja teknologian rahoitusjärjestelmään tällä hetkellä en usko oikein lainkaan. Tutkimusta läheltä seuranneena viime vuosikymmenien kehitys on ollut yhä enemmän vapaasta rahoituksesta kohti tarkkaan raportoitavaa projektirahoitusta kohti. Sekä yritykset että tutkimuslaitokset käyttävät suunnattomia määriä resursseja siihen, että laativat raskaita raportteja, hakemuksia, selvityksiä ja suunnitelmia, sen sijaan että keskittyisivät tekemään itse asiaa. Tämän tavoitteena on ollut varmistaa, että rahat tulevat varmasti käytetyksi oikein, eli tutkimukseen ja kehitykseen joka tuottaa Tuloksia(tm). Valitettavasti kuitenkin on niin, että lisääntyvä kontrolli ei lisää sitä luovuutta, jota kehitykseen oikeasti tarvitaan. En tiedä, miten tämä olisi täsmällisesti ottaen ratkaistavissa; tarvittaisiin rahoitusjärjestelmän laaja kokonaisuudistus. Jollain tapaa on kuitenkin päästävä ajattelusta, että kehitysrahoitus on innovaatioiden ostamista, eikä sopivien kehitysolosuhteiden luomista jonnekin, josta saattaa syntyä innovaatio tai sitten ei. Rahoitushakuprosesseja on tältä osalta uudistettava.

Vielä on käsittelemättä se, että yhteiskunnassa on etsittävä ja tuettava aloja, joilla kehitykseen on suuria mahdollisuuksia. Tällä hetkellä Suomessa se ala, josta uusi Nokia toivottavasti nousee, on uudistuva energia ja biotalous. Sanon näin sekä siksi, että ala oikeasti on tällä hetkellä nopeasti kehittyvä, että siksi, että jos ala ei kehity, olemme pian pulassa. Tutkimus- ja kehitysrahoitusta (joka uudistetaan) tulisi suunnata voimallisesti tänne, ja uuden energian käyttöönottoa helpottaa verotusjärjestelyin.

Toivottavasti tämä vastasi kysymykseen.