Miksi tasa-arvoinen avioliitto?

Osallistuin eilen Pride-kulkueeseen ja puistojuhlassakin viihdyttiin hetki. Lähipiirissäni avoimen homovastaisiin asenteisiin ei juurikaan törmää, mutta sen sijaan törmään aika usein kysymyksiin, että miksi tähän kannattaa käyttää energiaa, kun maassamme on isoja taloudellisia ongelmia ja esimerkiksi soteuudistus olisi paljon tärkeämpi. Yleisesti olen sitä mieltä, että on melkoinen vaaran merkki, kun moraaliset kysymykset jäävät talouden tai byrokratian organisointikysymysten varjoon. Jos yksilönvapauksista aletaan joustaa sillä perusteella, että nyt pitää ensin hoitaa tämä kansallinen kriisi, otetaan iso askel pois länsimaisesta sivistyksestä kohti erilaisia totalitäärisiä järjestelyjä.

Ihmisoikeuskäsityksemme lähtee siitä periaatteesta, että ihmisiä on kohdeltava samalla tavalla riippumatta heidän asiaan liittymättömistä henkilökohtaisista ominaisuuksistaan, kuten esimerkiksi sukupuoli, etninen alkuperä, kieli tai uskonto. Kysymys homojen oikeuksista kulminoituu kahteen kysymykseen: onko homoseksuaalisuus tällainen ihmisoikeuskäsityksen tarkoittama "henkilökohtainen ominaisuus", ja onko se sellaisena "asiaan liittymätön". Historiallisesti on ajateltu, että ei ole: homoseksuaalisuus on rinnastettu ennemmin rikollisuuteen kuin sukupuoleen tai uskontoon, ja on katsottu, että perhesuhteista laissa määrättäessä sukupuoli ja suuntautuminen liittyvät voimakkaasti asiaan.

Historiaa ei kuitenkaan voida pitää kovinkaan määräävänä asiana mietittäessä, keille yhdenvertaisuus lain edessä kuuluu. Historiallisin argumentein on aina vastustettu uusien ihmisryhmien tulemista ihmisoikeuksien piiriin. Jos pitäydyttäisiin perustelussa "ei ole ollut tapana", ei naisilla olisi äänioikeutta. Käytännön argumentit siitä, että kyseessä on pikkuasia joka koskee vain harvoja, taas ovat loukkaavia niitä ihmisiä kohtaan, joita asia oikeasti koskee. Pyörätuolilla olisi huomattavasti hankalampi liikkua, jos ajattelisimme lähinnä sitä, kuinka usein esteettömyyttä tarvitaan, emmekä sitä, kuinka iso asia se on silloin kun tarvitaan.

Ihmisen seksuaalisuutta ja sen vaikutuksia on viime vuosina tutkittu paljon. Ymmärryksen lisääntyessä on käynyt jotakuinkin selväksi, että seksuaalinen suuntautuminen on yksilölliseen ominaisuuteen verrattava asia, josta ei sinällään ole haittaa. Haittoja homoseksuaalisuudesta syntyy, jos yhteiskunta suhtautuu yksilöön sen takia tuomitsevasti. Tämän kannalta on samantekevää, onko homoseksuaalisuus ihmisen valinta vai ei. Perusteissa, joiden vuoksi emme yleisesti hyväksy syrjintää esiintyy sekä synnynnäisiä ominaisuuksia (sukupuoli, etninen alkuperä) että seikkoja, joita ihminen periaatteessa joskin ehkä vaikeuksin voi vaihtaa (uskonto, kieli). Samoin tutkittaessa sateenkaariperheissä kasvaneita lapsia voidaan todeta, että näiden ongelmat syntyvät, jos syntyvät, ympäristön suhtautumisesta tai sellaisista seikoista, joita esiintyy saman verran tavallisissakin perheissä (esimerkiksi riitaisat erot tai vanhempien omat ongelmat).

Tämän - kieltämättä uuden ja monille ymmärrettävästi totuttelua vaativan - tiedon valossa on mielestäni selvää, että laki, mukaan luettuna perhesuhteita säätelevä laki, ei voi asettaa ihmisiä epätasa-arvoiseen asemaan sukupuolen tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella. Yksilöllisten ominaisuuksien perusteella voidaan kohdella ihmisiä eri tavalla vain, jos voidaan osoittaa, että ominaisuus selkeästi liittyy asiaan. Asiaan liittymisen perusteeksi ei riitä, että aina ennenkin on katsottu liittyvän, vaan pitää olla osoitettavissa joitain selkeästi havaittavia käytännön eroja, jotka suurella todennäköisyydellä säilyvät, jos yhteiskunnan tuomitseva suhtautuminen katoaa.

Avioliittolakikeskusteluun liitetään usein kysymyksiä siitä, minkä muun sitten pitäisi olla sallittua. Esimerkiksi monen ihmisen väliset liitot nousevat usein esiin. Sekin on tärkeä kysymys, mutta tässä kohtaa niin sanotusti ihan eri asia. Laki kohtelee monisuhteisiin haluavia tällä hetkellä tyhmästi, mutta se kohtelee meitä kaikkia samalla tavalla tyhmästi, riippumatta sukupuolesta, iästä, kielestä, uskonnosta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai terveydentilasta. On myös ehdotettu, että mitä jos avioliitossa ei säädettäisi laissa mitään, vaan lain tasolla kaikkien liitot olisivat rekisteröityjä parisuhteita, ja avioliitto jätettäisiin uskontokuntien ja tapojen määriteltäväksi. Sellainenkin ratkaisu olisi moraalisessa mielessä hyväksyttävä (käytännössä hankalampi järjestää).

Tasa-arvoisen avioliittolain kannalta ei ole merkityksellistä, minkälainen perhesuhteita säätelevä lakimme on. Merkityksellistä on se, että se on samanlainen kaikille.